Kalastus
Harrastuksistani kalastus on syötetty minulle jo vauvanruoan mukana. Kalalle isä otti minut kai aluksi seuraksi, mutta niin kauan kuin muistan, olen soutanut ja tietysti huovannut isän verkonheittoa ja pyydysten kokemista varten. Kun väsäsin ensimmäisen onkeni ja karkasin läheiselle lammelle, sain perääni äidin hätääntyneenä ja vihaisena. Eikä auttanut, vaikka näytin kolme jo saamaani ahventa, vaan piti lähteä ”ylämäkeen”. Siitäkin kai se ”himo” onkimiseen vain lisääntyi.

”Annapas olla, kun kasvan isoksi, ongin niin paljon kuin haluan.” Tuntuu siltä vieläkin, että kesäinenkin päivä käy lyhyeksi, saatikka pilkkipäivä talvella.

Verkkoja opin korjaamaan ja pauloittamaan jo kotona. Joka kevät tulee ”pauloitustarve” ja pitää käydä etsimässä muka uusi sopivampi verkkosarja; paulat, liina ja puikkari. Varastossa on kai viisikymmentä sisävesiverkkoa 10 millisestä muikkuverkosta 90-100 milliseen lahnaverkkoon, lähes joka eri millikokoa (puuttuu 17 – 26 milliin).

 

Savuahvenet  Onkikalat     
© Kalevi Kohvakka